MALLILENNOKIT

Lentävissä mallilennokeissa tavoitteena on illuusion luominen oikeasta lentokoneesta rakentamalla lentävä pienoismalli eli mallilennokki mahdollisimman tarkasti esikuvansa mukaiseksi, ja lennättämällä sitä mahdollisimman tarkasti samalla lailla kuin esikuvakin olisi lentänyt.
Mallilennokit ovat siis tarkkoja mittakaavassa rakennettuja lentäviä pienoismalleja jostain lentävästä tai joskus lentäneestä lentokoneesta.
Esikuvaa pyritään jäljittelemään
mahdollisimman tarkoin sekä yksityiskohdiltaan että pinnan laadultaan, mallilennokkiin kopioidaan mm. kaikki esikuvan niitit, saumat, kolhut, kulumat ja muut käytön jäljet.

Kumpi mahtaa viereisen kuvan yksilöistä olla esikuva ja kumpi malli... 

Oleellinen osa harrastusta on riittävän taustamateriaalin hankkiminen alkuperäisestä lentokoneesta
mallilennokin rakentamista varten. Kilpailuissa konetta arvostellaan pöydällä kilpailijan esittämän dokumentaation perusteella, joten malliksi kannattaa valita sellainen yksilö mistä on saatavissa rakentamisen ja pöytäarvostelun kannalta riittävästi laadukasta materiaalia.  Taustamateriaali käsittää yleensä kolmitahopiirroksia, rakennepiirroksia, yleisvalokuvia, detaljivalokuvia, värityskaavioita yms. kysessä olevasta esikuvasta ja yksilöstä.
Mallilennokkiharrastajat ovatkin usein myös ilmailuhistorian harrastajia. Mallilennokin avulla voidaan "herättää henkiin" monia vanhoja lentokoneharvinaisuuksia, joita ei muuten taivaalla enää nähtäisi.

Mallilennokkien koko vaihtelee suuresti: yleensä ylärajat asettaa k.o. luokan säännöt, käytännön lentokelpoisuusvaatimukset tai harrastajan rakentamistilat, resurssit, säilytys- ja kuljetuskyky.
Peanut-kumimoottorimallilennokin kärkiväli on 33 cm ja paino kymmeniä grammoja, kun taas suurim-
pien radio-ohjattujen mallilennokkien siipien kärkiväli voi olla useita metrejä, tyypillisesti 1000-3500 mm
ja paino jopa 25 kg.

  

Lennokit voivat hienoimmillaan sisältää paljon radiolla ohjattuja toimivia teknisiä hienouksia, kuten sisäänvedettävät laskutelineet luukkuineen, laskulaipat, lento- ja pyöräjarrut, pommien ja polttoainesäiliöiden pudotusmekanismit, lento- ja laskeutumisvalot, aukeava kabiini, moottorin sähköstartti radiolähettimestä, toimiva mittaristo, liikkuva valemoottori, liikkuva pilotti jne. Vain esikuva ja rakentajan taidot on rajana...

Voimanlähteenä näissä mallilennokeissa on yleensä yksi tai useampi kumimoottori, sähkömoottori, bensiini tai metanolikäyttöinen mäntämoottori, tai lentopetrolia polttava suihkuturbiini.
Ohjattavien mallilennokkien ohjaus tapahtuu radio-ohjauslaitteilla, joissa on yleensä 4-18 käytössä olevaa kanavaa tai toimintoa, ja nykyisissä tietokonepohjaisissa radioissa myös monipuoliset ohjelmointiominaisuudet.

Monet vanhemmat mallilennokkiharrastajat rakentavat lennokkinsa rakennussarjasta tai piirustusten perusteella, ja osa jopa piirtää nämä piirustukset itse. Joissain luokissa mallilennokin voi aivan hyvin viimeistellä myös valmiista ARF-sarjasta, sillä tarjonta on nykyisin erittäin runsasta.

Mallilennokkiharrastuksen aloittaminen on helpointa ARF- tai rakennussarjasta tehtävällä lennokilla. Suosittuja ensi kohteita ovat erilaiset ylätasoiset koneet kuten Piper J-3 Cup, Bellanca Decathlon, Cessna 152, Austerit jne. Kokemuksen ja taitojen karttuessa voi siirtyä vaikka suosittuihin toisen maailmansodan hävittäjiin, nykyaikaisiin taitolentokoneisiin tai uusiin suihkuhävittäjiin. Myös ilmailun alkuaikojen ja ensimmäisen maailmansodan aikaiset kaksitasot ovat näyttäviä ja haastavia mallailukohteita.